"Vanha -Uusi"-tšasouna

Vuonnisen tsasouna -sattuma vai suunnitelma?

Jonakin 90-luvun alkuvuosista talvisena iltana tuiskuttaa lunta. Köröttelen traktorilla tekemään Vuokin kirkon lumitöitä. Matkan varrella kohtaan ojaan pyllähtäneen venäläisen auton ja nykäisen sen jatkamaan matkaansa kohti kotikaupunkia Kostamusta. Kenties tuossa hetkessä lausuttiin johdantosanat Vuonnisen tsasounan rakentamiselle, vaikka itselläni ei tuolloin ollut aavistustakaan koko kylän olemassaolosta. Joka tapauksessa pallo oli lähtenyt liikkeelle.

Vuonnisen tytöt Kultaisessa Kukossa

Vuonna -98 toteutettiin Suomussalmen kunnan ja eri yhteistyökumppaneiden kanssa Kalevalan piirin koulujen avustuskampanja, jossa olin seurakunnan edustajana - ilmeisesti siksi, että minulla oli ainoana seurakunnan työntekijöistä vuosiviisumi.

Palautepalaveri järjestettiin Suomussalmella 25.5.99. Tilaisuudessa olivat mukana myös Vuonnisen edustajat Alma ja Helmi, joihin tutustuin illan aikana. Alma toivotti tervetulleeksi Vuonniseen ja sanoi, että hänen luonaan sopii suurempikin perhe yöpymään. Ja niin kiersimme kesällä Kuittijärvet.

Vuonniseen tulimme sen jälkeen uudestaan ja uudestaan ... ja uudestaan. Tutustuimme kyläläisiin, löytyi mökki ja lopun monet tietävätkin.

Kostamustiellä

Loppusyksyn tuiskujen ja pakkasten aikaan matkalla Kostamukseen. Auto tien varressa konepelti ylhäällä. Voinko auttaa - ja niin sain matkalaisen hinaukseen. Perillä kaupungissa hyvästellessämme kuulin, että tämä oli jo toinen kerta, kun hinasin häntä. Aikaisemmin vuosia sitten Suomessa traktorilla.

Illalla paluumatkalle kotiin. Ja Suomen puolella auto konepelti pystyssä. Pysähdyn, sama mies, käännän auton ja hinaan hänet rajalle.

Viikkoa myöhemmin auto pyörähtää pihaan. Venäjän kilvissä. Kaksi miestä, kolmeen kertaan hinattu ja hänen ystävänsä. Tulivat kiittelemään. Käy ilmi, että ystävän poika on Kostamuksen toisen papin opiskelukaveri ja niin järjestyy tutustuminen Kostamuksen ortodoksipapistoon.

Syyskuussa 2000 siunataan Vuonnisen kylän matkamiehen ristit ortodoksisluterilaisin yhteismenoin ja samalla alkaa elää mielessä uusi ajatus.

Kestikievarista kirkoksi

Monen mutkan kautta Vuonnisen kylä on tullut laihialaiselle Pentti Koskelle sydämen asiaksi. Yhdessä ystäviensä kanssa hän on yrittänyt tehdä työtä kylän hyväksi. Hanke Alman kestikievarin pystyttämisestä Vuonniseen ei onnistunut, mutta hirret olivat olemassa.

Alma lupasi hirsikehikon tsasounan rakennustarpeiksi ja sai siitä myös pienen rahallisen korvauksen.

Kun kerran Kostamuksen venäjänkielisten ortodoksi-pappien kanssa ystävystyminen oli onnistunut, ei se voinut olla vaikeaa Kalevalan Isä Pavelin kanssakaan, hän kun puhuu niin venäjät, suomet, kuin karjalatkin. Tavattin, tutustuttiin, asia otettiin esille ja Pavel hankki suunnitelmalle piispansa siunauksen.

Mistä rahat?

Vuonnisessa rahaa ei ole, muutaman kymmenen asukkaan kylässä. Olkoonkin, että kylällä on rikas menneisyys aina kalevalaisen runonlaulannan ajoista asti. Kolhoosin navetta ei toiminut, ihmisillä ei ollut työtä, linja-auto oli lakannut kulkemasta, klubin ovet kiinni ja elämä suurimmalta osalta luontaistalouden varassa.

Piti odottaa. Jospa ystävät ymmärtäisivät. 50-vuotisjuhlat olivat tulossa.

Ja ystävät ymmärsivät. Alkupääoma saatiin kasaan. Työt voitiin aloittaa.

Ilman ystävien tukea se ei olisi onnistunut. Eikä ilman Vuonnisen eläjiä Juraa ja Toljaa, jotka rakensivat elämänsä ensimmäisen tsasounan. Eikä ilman tutka-aseman upseeria, Kurbonia, joka hankki ja tinki kaiken tarvittavan materiaalin, toimitti sen perille ja huolehti töiden etenemisestä.

Heinäkuu 2005

25.7. tänä vuonna Kalevalan pappi Isä Pavel toimitti Vuonnisen tsasounan vihkimisen. Paikalla olivat kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset. Vihkimisen jälkeen juotiin mökillä kahvia ja tsaijua ja juteltiin. Vähän hämmästeltiinkin maailman kenties ekumeenisimman tsasounan syntyä: Suomen luterilaiset rakensivat Venäjän Karjalaan ortodoksisen tsasounan ja kantavana voimana hankkeesa toimi muslimi.

Paras kiitos, jonka haluan välittää kaikille hankkeeseen osallistuneille, kuultiin juhlassa Alman suusta: A nythä myö oumme kuin muutkin ihmiset, kun meillä on oma kirikko.

Sattuma vai suunnitelma. Ihan miten vain, sillä kauneus on katsojan silmissä.

Helge Itkonen