Istorijan yksi päivä

Kalevalan piirin Vuonnisessa 7. elokuuta 2004 piettih Muistorissin pyhittämini.

Ennein palvelusta Petrin ta Puavilan kirikön pappi tuatto Puavila sano:

Oli kirkas poutasiä. Karjalaiseh tapah luajitun Rissin vasta mualatuissa laijoissa heijastu päiväni, ka monilla tuatto Puavilan sanat nossettih synkkijä ajatuksija.

Yksijen mielestä XX v.s. oli vallankumouksen ta kehityksen vuosisata, Suuren Voiton ta avaruuslentojen, Suurijen tuloksijen aika, mit 1991 vuuvven katastrofi äkkie katkai. Toisista se oli kollektivisatijo, repressijot, kylijen yhistämini ta syytlömät uhrit. Heistä tämä 1917-1991 väli oli jatkuva gor'an ta kuatumisen kausi, a nykytapahtumat on kuin pitkistynyt kriisistä piäsömisen yritys. Kolmannet tuumitah, jotta elämä on nousujen ta laskujen ket't'u, siinä on plussija ta miinussija.

A ne plussit ei jakauhuttu tasah. Vuonnista XX v.s. kehitys ei kosken, kyličči mäni. Sen näköy samassa.

Tämä Ylä-Kuitin ranta, missä ennein oli časovn'a, a nyt asetettih Risti, on tyhjä. A vet ennein tässä oli tunnetun runonlauiajan suvun Malisien perehen tilat. Entisestä suuresta elotilasta jäi 2-3 taluo ta nimi Jyrkeläntermä.

Järven toisella puolella oli pari kymmentä taluo, niistä ei jiänyn jäikiekänä. Ihmiset, ket tullah Vuonniseh ensi kertua, nähäh vain mečittynyltä villijä  seutuja  ta

ei ni usota, jotta konsanih sielä on ollun taloja. A sielä Teppananniemessä "kaitasen salmen toisella rannalla" eli Vasselei Kieleväini, kenen avulla Elias Lönnrot löyti "Kalevalan" kertomalinjan.

Rannalla seisojien mielessä varmasti välähti autotien, oikiestah semmosen elamän rallitien, kunto, paha telefoniyhtevys ta rikeneh sähköjen katko.

Ka tuatto Puavila kehotti kaččuo huomiseh:

Ei pie miettie, jotta istorijua luajitah piälinnoissa, missä herrat krupissa očin ečitäh rahvahallista idejua. Nyt myö olima istoriallisen tapahtuman silminnäkijinä. Ei ollun mitänä käskyö, komissijua, rahottajie, oli vain rahvahan tahto ta asie - asettua tämä Risti.

Hyö ruattih se kantatuattojen muissolla, časovn'an muissolla, oman Uson tovissuksena.

Tuatto Puavila sano Rissin nostamista suureksi askeleksi. Hiän ei liijottele, malttau, mitein vaikie on miän aikana miettie muuta, eijokapäiväistä leipyä. Ta aivan kun evästyän hiän lisäi:

Toisena piänä 8. elokuuta Vuonnisessa vietettih kesäpruasniekkua. Kalevalasta tuli laulajie, nurmikko klupin vieressä oli lavana, ta puiset laučat ympärillä kaččomosalina.

Siitä myöhemmin artistat ta kaččojat sekauhuttih, jokahini sai esittyä, laulua, a soittaja Pekka mielelläh autto kaikissa yrityksissä.

Vierellä oli nuorie, levähtelijie. Yheilä prihačulla oli kitara, siilä hiän plimputteli tuttuja sävelijä. Vuonnisessa syntynyt Tamara Pivankova laulo ičen kekstmän laulun.

Istorijua ei sua unohtua, ka elämä se mänöy eteh päin. Näijen mietelmijen lopuksi passatah pitkie selvityksie selvemmät sanat: "Ei riittän järkie eikä voimie sitä säilyttyä... Eleyttyä löytyykö voimie ta syväintä ihmisen?"

Nyt niitä pitäis löytyö Uson ta Jumalan Avun voimalla.